13. helmikuuta 2012

Matkani opiskelijakunnassa

Hallitustyöskentely omalla valtavalla sektorillani (koulutus- ja sosiaalipolitiikka) on ollut kuin matka erilaisista pisteistä toisiin. Ensin matkattiin edeltäjien varjoissa viime vuoden puolella, kunnes päästiin nousemaan omille jaloille jaostotoimintaan ja niinikään hallitushakuun asti. Se oli loppujenlopuksi aika suora polku ajan halki. Ja sitten tulikin kivet ja mutkat. Eivät ne matkaa ole haitanneet, ne ovat vain opettaneet enemmän.


Ensimmäisen suoran polun jälkeen pääsikin sitten itse toteuttamaan. Ennen kuljin muiden määrittämää polkua pitkin, mutta nyt pääsen itse tekemään reittiä muille. Aluksi oli hyvä määrittää tuleva päämäärä oman hallituksen kanssa. Sen jälkeen aloin itse määrittelemään mitkä mäet ja mutkat ovat välttämättömiä matkan varrella.


Kun päämäärä on selvillä ja oma reittini valmis, on hyvä ottaa mukaan opiskelijat ja heidän palautteensa. Ne tuovat matkalle mukaan niin auringonpaistetta ja poutaa, kuin myös sateita ja räntää, mutta se on oleellinen elementti tässä tehtävässä. Eikä pelkästään yhteistyö opiskelijoiden kanssa riitä, vaan on otettava matkalle mukaan myös koulun henkilökunta ja johto. He mahdollistavat joidenkin mutkien suoristumisen, tai polkujen auraamisen matkan varrelta.


Suurina apuina toimivat matkan varrella esiintyvät muut opiskelijakunnat. Heiltä löytyy jo valmiiksi pureskeltuja ideoita, toteuttamiskelpoisia ajatuksia ja kokemuksia miten asioita voidaan ja ei voida toteuttaa. Ne mahdollistavat päämäärän saavuttamisen nopeammin.


Oma matkani on vielä hyvin vaiheessa, mutta odotukseni ovat suuret. Välillä sataa lunta tupaan oikein urakalla, välillä ketjut lähtevät paikoiltaan ja joskus vain tuntuu siltä että reitti on väärä. Päämäärä on se tärkein ja kaikki ne osat, jotka vaikuttavat sen saavuttamiseen. Opiskelijat, koulun henkilökunta ja johto, muut opiskelijakunnat, jaosto ja oma tiimi eli hallituksemme ovat kaikki mukana tällä reissulla, eikä se vielä ole päättymässä.


Ei sitä yksin kannata matkustaa.


Lopetan kirjoitukseni lapsuuden naapurini sanoihin, joista toivon kaikille tulevan mieleen vapaa-ajan tärkeys: "opiskele ja tee töitä, mutta älä missään vaiheessa unohda, että olet vielä nuori."


-Kosopo