16. toukokuuta 2012


Pikku-Vesku ei petä

Tässä sitä elätään vuoden parasta aikaa (henk.koht mielipide, ei LAMKOn linjaus) – koko kesä vielä edessä. Osa on jo päässyt kesäloman viettoon, mutta itselläni on vielä loppupuristus edessä; viimeinen tentti ja yritysportfolioseminaarit. Näiden lisäksi päätä ei onneksi rassaa pahemmin muu kuin – mitä tekisin kesällä?
Pikku-Veskun Kate Winslet
Kesätöiltä jää aikaa muullekin elämälle, joten nyt on vain se valinnan vaikeus. Vietänkö kesän kaupungissa vai lähdenkö ihailemaan maalaismaisemia? Mihin suuntaan kesän pakollisella road tripillä? Juhlinko juhannusta festareilla vai grillailenko leppoisasti kesämökillä? Itseni tuntien tämäkin kesä menee niin, että elokuun lopulla huomaan, etten ole ehtinyt tehdä mitään mieleenpainuvaa. Ehkä kesäloman ei kuitenkaan tarvitse olla ihan täyteen buukattu, kesällä on lupa vain kärventää ihoa, läiskiä itikoita ja kauhoa vettä järvessä.
   
Jos itse mietit, missä lojuisit kesän, niin yksi varteenotettava paikka on tuttu ja turvallinen Pikku-Vesku. Pikku-Veskun ruohikolle mahtuvat makaamaan kaikki halukkaat, sataman laivat ja kahvilat ovat vain kivenheiton päässä ja silmäniloa löytyy ohi juoksevista kesämiehistä ja –naisista.

 Pikku-Vesku ei petä!

- Viestintävastaava

4. toukokuuta 2012

Nyt on sitten koulutettu liuta uusia tutoreita!


Lähdimme perjantaina 20.4 bussilla kohti Suvirannan leirintäkeskusta, jonne leiriydyimme pieniin mökkeihimme.
Kaikki tuntuivat ensiksi olevan hiukan ujoja ja varuillaan mitä olisi tiedossa, mutta muutaman bibedi babedi boon ja kavereiden hakkaamisen jälkeen tunnelma oli jo erittäin tuttavallinen :D.



Teimme kyllä päivän aikana jotain järkevääkin. Tutorit kiersivät ryhmissä eri pisteillä ratkaisten tutoreiden eteen tulevia ongelmia esim. miksi Antti Ahola on yksinäinen tai miksi ryhmän yhteishenki ei toimi. He pääsivät järjestämään tapahtumia uusille opiskelijoille, sekä minun pisteelle, jossa piti järjestää IC tapahtuma( tuli kauhean negatiivinen olo kun jouduin välillä lyttäämään tutoreiden hienoja ideoita kun todellisuus tuli vastaan) :P. Pasin tuvassa he pääsivät ratkomaan Matti-Liinukan ongelmia oppien samalla opiskelijoille tärkeitä asioita edunvalvonnasta.

Illan virallinen osuus päättyikin sitten mahtaviin tutorräppeihin ja -lauluihin!
Illalla kaikki pääsivät saunomaan ja muutamat taisivat viihtyä saunassa jopa monia tunteja ja unet taisivat jäädä hiukan vähälle…
Illalla vain totesin Minnan kanssa, että meitä ei kannata päästää yhdessä keittiön puolelle. Toisaalta meitä ei kannattaisi päästää yhdessä minnekään… Tuloksena nimittäin saattaa olla lettujen sijaan raaka, mutta palanut pannukakku…



Olisi kannattanut nukkua kunnolla, koska seuraavana päivänä pääsimme taas rääkkäämään tutoreitamme leikeillä, jotka taisivat myös mennä hiukan väkivaltaisen puolelle… Ainoa perinne, joka taisi jäädä pois, oli ponileikki. Eli muistakaa tutorit leikkiä sitä kun uudet opiskelijat tulevat!




Oli mahtavaa itse huomata, kuinka paljon tietää asioita jo puolen vuoden jälkeen. Muistan, kun 5 kuukautta sitten olin vielä ihan pihalla mikä on degree-, callidus- tai vertaistutori ja mitä ne tekevät. Nyt pääsen pätemään kaikella viisaudella, mitä olen kerännyt tämän puolen vuoden aikana :P . 

Leiri oli mielestäni mahtava! Ruokaa oli paljon.. Niin kuin leirillä kuuluukin, tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin ja pääsimme kouluttamaan meidän ensimmäiset tutorit! Tui Tui! :P


Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä SUUURI kiitos Heidille! Meidän täydelliselle tutorsihteerille, joka piti meistä kaikista huolta ja mahamme täynnä. <3