25. maaliskuuta 2013

Mieltä osoittamassa!

Viime viikko oli aikamoisen hektinen ja mielenkiintoinen. Tuli tehtyä vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vähän voisin avata, mitä itselle tapahtui viime viikon aikana.

Viikko alkoi heti kiireisissä merkeissä koulussa ja eipä aikaakaan, kun maanantaina pääsimme pääsihteerin sekä puheenjohtajan kera kommentoimaan fiiliksiä LAMKin YT-neuvotteluiden tuloksista Yle Lahdelle. Allekirjoittaneelle se oli ensimmäinen kerta radiossa, mutta eihän se siihen päättynyt. Tiistai kuluikin ihan siivillä odottaen keskiviikko aamua, jolloin pääsimme pääsihteerin kanssa suoraan radiolähetykseen Radio Voimalle! Asiaa riitti niin YT-neuvotteluista, kuin samana päivänä tapahtuvasta suurmielenosoituksesta otsikolla: Näpit irti opintotuesta!

Kun radiohaastattelut saatiin pakettiin, oli aika käydä kotona vaihtamassa haalarit päälle, ottaa LAMKOn lippu kouraan ja lähteä talsimaan kohti Tekniikan alaa, josta LAMKOn mielenosoitusbussin oli tarkoitus lähteä. Noin klo 11 bussi starttasi kohti Helsinkiä.
SDP:n varapuheenjohtaja Eero Vainio oli vastailemassa
opiskelijoiden kysymyksiin

Lähestyessämme Senaatintoria mielen valtasi pikkupoikamainen fiilis, koska taas koettaisiin jotain uutta. Ja kaksi kertaa samalla viikolla! Nice! Saavuimme Senaatintorille, jossa jo 12.30 oli aika runsaasti ihmisiä valunut paikalle. Mukavat SAMOKin hallituslaiset värväsivät minut yhdeksi kahdeksasta "huudatusagitaattorista", jotka siis kannustivat mielenosoituskulkuetta huutamaan yhteisiä lauluja megafonin kanssa. Viime hetkillä ennen virallista avausta, sain puhelimen käteeni, jossa toimittaja soitti Yle Suora linja-ohjelmasta ja halusi haastattelun puhelimen ja Skypen välityksellä! No, tottuneesti vastailin jo kysymyksiin ja näytin vellovaa opiskelijalaumaa älypuhelimen välityksellä. Kuitenkin samanaikaisesti soi oma puhelimeni, ja jo käynnissä menevän haastattelun lisäksi luurin päässä odotteli Radio Voiman toimittaja, joka myös halusi kuulumiset itse pääkallopaikalta. Edelleen kerroin valtavasta opiskelijamäärästä ja hienoista banderolleista. Puhelun loputtua oli aika kulkueen lähteä kohti Arkadianmäkeä.
Eduskuntatalon portailla

Matkalla saimme paljon katseita ja tempaisimme kulkueen mukaan useita opiskelijoita matkalta. Oli aivan mehtavaa, kun poliisit sulkivat kadut ja noin 6500 opiskelijaa huusivat yhteen ääneen: "Näpit irti opintotuesta!" Saavuimme eduskuntatalon portaille, jossa huudatimme lisää opiskelijoita, ennen kuin poliitikot saapuivat portaille. Portailla ollessaan tentattavina, poliitikot lupailivat asioiden menevät opiskelijoiden etujen mukaisesti. Ja niinhän siinä lopulta kävikin!

Eduskuntatalon jälkeen siirryimme kansalaistorille kuuntelemaan opintotuki-konserttia, jossa esiintyivät Manna Duo ja Risto. Kello 18 bussi kurvasi torin laidalle ja hyppäsimme pikavuorolle kohti Lahtea. Koko päivän marssimisen ja seisomisen jälkeen ei tarvinut montaa hetkä kotona nukkumattia odottaa. Olihan huikea viikko!

Toivottavasti sinun viikkosi on rennompi! -Varapuheenjohtaja

15. maaliskuuta 2013

Koulu + työ


Monet korkeakouluopiskelijat tekevät opintojensa ohella töitä. Päivänselvä fakta on, ettei pelkällä opintotuella eletä pitkään. Koulu + työ = rankka yhdistelmä.
                     
Osa työssäkäyvistä opiskelijoista joutuu tekemään töitä reippaasti yli jaksamisen rajan. Työnantajat ajattelevat valitettavan usein, että opiskelu on vain hauskanpitoa ja koulusta voi olla pois mielin määrin. Tämähän ei pidä paikkaansa. Tunneilla läsnäolon lisäksi on tehtävä monesti koulutöitä myös iltaisinkin. 
                     
On ymmärrettävää, että osan on pakko tehdä töitä koulun lisäksi. Itseään ei kuitenkaan saa polttaa puhki. On muistettava myös antaa aikaa itselleen ja levätä. Olemme vielä nuoria ja meidän on muistettava elää nuoruutemme kunnolla. Aikaa ei saa enää jälkeenpäin takaisin.
                     
Eräs psykologituttavani sanoi, että väsymyksestä tai uupumuksesta paraneminen kestää vähintään yhtä kauan, kuin se on jatkunutkin. Eli esimerkiksi jos opiskelija on opiskellut neljä vuotta sekä tehnyt sen ohella vielä paljon töitä ja ollut sen takia uupunut, niin toipumiseen menee ainakin se neljä vuotta lisää. Valmistumisen jälkeen pitäisi jo tehdä oman alan töitä, mutta eihän siitä tule mitään, jos on jo silloin burnoutin partaalla.
                     
Suosittelen vilkaisemaan työsopimusta, jonka olette tehneet yhdessä työnantajan kanssa. Jos sopimuksessa lukee, että töitä on tehtävä esimerkiksi 10 tuntia viikossa, niin kenenkään ei ole pakko tehdä enempää, kuin sopimuksessa lukee. Työnantaja ei voi irtisanoa työntekijää, jos hän kieltäytyy tekemästä töitä yli sen, mitä sopimuksessa lukee. Työstä kieltäytyminen saattaa tuntua pelottavalta ja mielessä pyörii pahat seuraukset, mutta niistä ei kannata välittää. On muistettava, että elät elämääsi itseäsi varten, etkä työnantajaasi varten.
                    
 Jos on kuitenkin pakko tehdä paljon töitä, niin kannattaa pitää mielessä, että opiskeluistakin voi hieman joustaa. Tämä saattaa joidenkin mielestä kuulostaa väärältä, mutta vetoan tässä jälleen kerran siihen omaan hyvinvointiin. Onko se hirveä asia, jos on vuoden pidempään koulussa? Tiedän hyvin, että opiskelijoita painostetaan valmistumaan nopeasti, mutta mikä on sen hinta?
                     
Pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi. Se heijastuu jokaiseen alueeseen elämässäsi.

T. Sopo

11. maaliskuuta 2013

Vuoden kohokohta ja vähän muuta


Ensin ajattelin kirjoittaa sekalaisen tekstin pelkästään omasta LAMKO-historiastani, mutta siitä olisi tullut tylsä ja liikaa toistoa aikaisempiin teksteihin. Joten keskitynkin kahteen asiaan: omaan jaostoon ja tämän viikon/kuukauden/vuoden kohokohtaan.

Mutta ensin kuitenkin lyhyesti se oma historiani: Olen tämän vuoden hallituslaisista ainoa, joka oli viime vuoden LAMKOn edustajistossa. Olen myös vertaistutor sekä osallistuin keväällä 2012 hyvinvointijaoston toimintaan.

Viimeisestä sainkin hyvän aasinsillan hyvinvointijaoston toimintaan. Alun perin - silloin kun lähdin toimintaan mukaan - jaosto koostui muutamasta LAMKO-aktiivista ja silloisesta hallituksen kopo-sopo-vastaavasta (nykyinen puheenjohtajamme). Keskustelimme monista ajankohtaisista asioista, kuten opiskelijaterveydenhuollosta, palautejärjestelmistä sekä kunnallisvaaleista. Jaosto antoi aika suppean näkemyksen asioihin, koska kaikki jäsenet olivat tekniikan alalta.

Sitten jaoston ideaa muutettiin ja tänä vuonna se alkoi toimia tällä uudella konseptilla minun ja sopon ollessa vetovastuussa. Nyt jaostoon on tarkoitus saada edustaja jokaisesta opiskelijayhdistyksestä tai koulutusalalta, jos omaa yhdistystä ei ole. Myös jaoston nimi on muutoksen alla, mutta siihen saavat jaostolaiset itse vaikuttaa. Tarkoituksena on verkostoitua, vaihtaa kuulumisia ja ideoita sekä edelleen puhua ajankohtaisista asioista, nyt toivottavasti laajemmalla näkemyksellä. (By the way rakkaat lukijat: jos kiinnostuitte jaostosta, ottakaa ihmeessä yhteyttä kopo@lamko.fi tai sopo@lamko.fi – muutamilta aloilta puuttuu vielä edustus kokonaan :) )

Uskon, että tämän hallitusvuoden aikana tulee paljon mielenkiintoisia tapaamisia, mutta uskallan myös väittää tämänviikkoisen vierailun olleen vuoden kohokohta. Perjantaina 8.3. osa LAMKOn hallituksesta ja edustajistosta lähti Eduskuntatalolle tapaamaan opetusministeri Jukka Gustafssonia. Matkan meille järjesti Lahden sos.-dem. työväenyhdistys ja Lahden demarinuoret. Heiltä mukanamme oli Sara Etola (entinen LAMKOlainen muuten).

Matkalla kohti Helsinkiä
Vierailu alkoi heti lahtelaisen kansanedustaja Mika Karin sekä opetusministeri Jukka Gustafssonin tapaamisella. Keskustelu pyöri kolmen teeman ympärillä: Opintotukiuudistus, FUAS ja korkeakoululiikunta. Ilmaisimme huolemme opintotuen mahdollisesta muuttumisesta lainapainotteisemmaksi ja saimme kuulla Gustafssonin mietteitä asiasta. FUASin ja toimilupauudistuksen tiimoilta meitä kiinnosti FUAS-liittouman mahdollinen yhdistyminen yhdeksi ammattikorkeakouluksi ja se että pakotetaanko tähän toimilupien avulla. Mikäli ymmärsin ja muistan ministeri Gustafssonin vastauksen oikein, tähän ei pakoteta, mutta yhdistyminen olisi jollain tasolla toivottavaa. Korkeakoululiikunnasta on ollut paljon puhetta, kirjataanko se uudistuvaan amk-lakiin vai korkeakoulujen toimilupiin. Keskustelimme tästä sekä siitä, miten ja mikä taho liikuntaa toteuttaisi, jos sen järjestäminen tulee ammattikorkeakouluille pakolliseksi.

Keskustelun päätteeksi otettiin yhteiskuvia
Puolen tunnin keskustelun jälkeen molemmilla herroilla oli kiire eduskunnan täysistuntoon, jota pääsimme seuraamaan. Tämän jälkeen Mika Kari esitteli Eduskuntataloa ja kertoi kansanedustajan työpäivästä. Tiesittekö että täysistuntosalin kokolattiamatolle saavat astua vain kansanedustajat ja heidän avustajansa? Tai että valtiosalissa on vain niiden presidenttien rintakuvat, jotka ovat toimineen myös eduskunnan puhemiehinä?
Toki keskustelukin jatkui, aiheina tällä kertaa olivat enemmän paikalliset asiat: nuorisotyöttömyys ja koulujen aloituspaikkojen leikkaukset Lahdessa. Mikan Karin kommentti näihin liittyen voisi olla hyvä lopetus tälle tekstille: ”Koulutus on parasta syrjäytymisen ehkäisyä.”

Kierroksella Eduskuntatalossa

Lisää vierailusta ja puheenjohtajiemme mietteitä siitä voi lukea Sara Etolan kirjoittamasta artikkelista: http://www.hameenkaiku.fi/viikko-hame/kunta-ja-palvelut/kaikki/10689-lahtelaisopiskelijat-paasivat-opetusministerin-puheille

Kiitos kaikille!
Kuvat: Lahden demarinuoret/ Sara Etola