Mitä johdossa tapahtuu?

Näin syksyn rekrytoinnin yhteydessä koen henkilökohtaiseksi tehtäväksi selvittää, mitä LAMKOn puheenjohtajisto oikeasti tekee sen lisäksi että markkinoimme toimintaamme järjestöpuolen ja päätöksentekoprosessin kouluttajana tai pelkkänä bilejärjestäjänä.

Puheenjohtajisto LAMKOn hallituksessa ensisijaisesti johtaa, ohjaa ja auttaa toimintamme eteenpäin viemisessä. Toiminnassamme johdetaan työntekijöitä, vapaaehtoisia hallituslaisia ja asioita: Työntekijöitä meillä on pääsihteeri, joka ylläpitää toimintamme päivittäisiä asioita, kuten opiskelijakortteja toimistolla ja pitää silmällä taloutta. Meillä on myös tutorsihteeri, joka hoitaa yhteistyössä hallituksen tutor- ja kv- vastaavien kanssa tutorkoulutuksia ja tiedotustyötä tutoreille, jotta jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus olla yhtä ajan tasalla tutoreiden kautta.

Vapaaehtoisten hallituslaisten johtaminen tarkoittaa motivointia ja ryhmässä tekemistä, niin että jokainen toimintasuunnitelmamme kohta tulee suoritetuksi lyhyen toimintavuoden aikana. Se tarkoittaa myös työtä päiväsaikaan toimistolla työntekijöiden kanssa, niin kuin iltapäivällä kokouksien ja iltakoulujen merkeissä. Tämä siksi, että suurin osa hallituksesta käy koulua samaan aikaan luottamustehtävän kanssa. Tässä puheenjohtajalla on tärkeä rooli viestinnässä, että jokainen hallituslainen on perillä mitä hallituksen eri sektoreilla tapahtuu. Esimerkkiä bileiden toteutuminen tai koulutuspoliittisten uudistuksien eteneminen koulun työryhmissä.

Asiajohtaminen on priorisointia ja päämäärätietoisuutta: Ei tehdä asioita turhaan, eikä turhia asioita. On laitettava asiat tärkeysjärjestykseen asiat aikatauluttamalla ja mentävä sen mukaan, aivan kuten muistettava, ettei kaikkea tekemistä voida kahmia itselleen. On myös delegoitava. Asioiden oikeaan järjestykseen saattaminen helpottuu jakamalla vastuualueet varapuheenjohtajan kanssa.

Opiskelijakunnan puheenjohtaja myös ohjaa hallituksen jäseniä työssään ja auttaa, jos hommat eivät ota onnistuakseen. Tarpeen vaatiessa ohjataan oikean tiedon äärelle, oli se sitten korkeakoululla tai vaikka SAMOKin (Suomen opiskelijakuntien liitto) hallituksen jäsenillä tai asiantuntijoilla. Asiat ovat myös tehtävä mahdollisimman laadukkaasti, arvioiden ja kehittäen toimintoja, miten ne tehdään.

Opiskelijakuntamme toiminnassa on yleensä ollut tapana, että puheenjohtajisto hoitaa sidosryhmätoimintaa. Olen käynyt keskustelemassa niin puolueiden, joidenkin yritysten ja järjestöjen, kuin myös paikallisten opiskelijaryhmittymien, kuten Liron kanssa. Olen myös LAMKin hallituksen jäsen. Näitä väyliä pitkin voimme ylläpitää hyvin suhteitamme mahdollisimman laajalle ja tuoda ilmi opiskelijakuntamme näkökulmia opiskelijoiden tilanteesta.

Muutama sana edustamisesta. Olemme tänä vuonna varapuheenjohtajamme Miika Mäkitalon kanssa antaneet lausuntoja ja haastatteluja opiskelijakuntamme näkökulmista, sekä matkustaneet erinäisiin tapaamisiin, kuten FUAS ammattikorkeakoulujen seminaari, Ammattikorkeakoulupäivät ja SAMOKin tapahtumat näin muutamia mainitakseni. Puheenjohtajisto toimii nokkamiehinä LAMKOlle, esimerkkinä muille, yhteistyötä luoden ja usein uhraten omaa vapaa-aikaansa koko opiskelijakunnan eteen.

Edellämainitulla tekstillä uskon selventäneen hieman paremmin mitä LAMKOn puheenjohtajisto tekee. Vähän myöhemmin avaan mitä muun hallituksen toiminnassa tapahtuu. Kysymyksien sattuessa, ottakaa toki yhteyttä minuun osoitteeseen pj@lamko.fi tai numeroon 050 5020634

LAMKOn hallituksen rekrytointi on päällä! Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja cv:si osoitteeseen pj@lamko.fi

Lahden pimeä puoli (kaksi)

Pureudun seuraavassa opiskelijalähtöisiin seikkoihin.

Opiskeluiden alkutaipaleella on erittäin tärkeää ryhmäyttää jokainen opiskelija osaksi koulua, luokkaa tai ryhmää ja paikkakuntaa, jotta sosiaalinen verkosto karttuu ja on paljon syitä herätä seuraavana päivänä. Jokaisella asteella, riippumatta opinnoista, ei saa sosiaalista kanssakäymistä kuluttaa loppuun "positiivisella kilpailulla" luokkien ja ryhmien sisällä. Tässä on tärkeää erityisesti tutoreiden rooli vertaisina opiskelijoina ja tapahtumajärjestäjinä. Kun on aina joku, joka osaa ympäristönsä ja johon voidaan luottaa, on mahdollisuus pitkäaikaiseen kaveruuteen ja opintojen loppuunsuorittamiseen.

Tapahtumien järjestämisessä on pidettävä mielessä kohderyhmä ja mahdollisuus alkoholittomuuteen. On totta, että monet opiskelijabileet pyörivät alkoholin ympärillä, mutta sitä ei saisi korostaa ryhmähengen tai varsinaisen ohjelman ylitse. Tapahtumissa, joissa on reilusti alkoholipainotteisuutta, pitäisi olla aina mahdollisuus myös alkoholittomiin nautintoihin. Sosiaalista ryhmäpainetta emme pysty seuraamaan, mutta toivottavasti asenteet juomattomuutta kohtaan paranevat hiljalleen.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin muuttuminen tulostavoitteellisemmaksi ei saisi ajaa tilanteeseen, jossa opiskelija päästetään läpi "säälistä" joltain kurssilta. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa opiskelija ei saa tarpeellista tietotaitoa toimia työelämässä. Sen sijaan tällaisia tapauksia tulisi opettaa vaihtoehtoisilla tavoilla ja paljon henkilökohtaisemmin, kuin vain kehottamalla palaamaan kurssille taas seuraavan kerran. Jokaista opiskelijaa tulisi muutenkin kohdella enemmän yksilöinä, joilla on mielipide tavoista oppia kurssien tavoitteet. Tässä haluaisin korostaa ahotoinnin (aikaisemman hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) ja hyväksilukemisen merkitystä sekä, että unohdettaisiin "tasapäistämispolitiikka". Opiskelijat eivät ole yhtenäistä massaa, joka oppii yhdenlaisesti. Em. tavalla saadaan osa tippumaan opetetusta aiheesta ja luonnostaan lahjakkaat turhautumaan.

Mitä tulee ryhmäytymiseen ja henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, niin korostaisin liikuntaa. Järjestelmällisellä liikkumisella kasvaa kunnon myötä myös itsehillintä ja oman elämän hallinta. Otetaan esimerkiksi nyt opiskelevat huippu-urheilijat. He saavat kaiken mahtumaan aikatauluihinsa, niin että valmistuvat ajoissa, eivätkä urheilustakaan jää paitsi. Parhaimmillaan se tarjoaa paljon uusia hyvä ystäviä sekä hyvän itsetunnon. Miten, joku voisi kysyä? Liikuntatutorointi mahdollistaa pienten ryhmien liikunnan ja tavoittaa helpommin opiskelijat kuin opiskelijakuntatoimija suoraan. Tarjoamalla matalan kynnyksen lajeja ja ns. "höntsäsarjoja" potentiaalisille liikkujille parantaisi suhtautumista liikkumista kohtaan. Ryhmäliikunnassa on myös parempi luoda "positiivista kilpailuhenkeä", kuin esimerkiksi luokkahuoneessa.

Opiskeluterveydenhuolto, kun puhutaan syrjäytymisestä, on valitettavasti oireiden jälkipuintia, kun taas edellä mainitut asiat ovat ennakointia. Siitä huolimatta emme voi unohtaa sosiaalisen verkon ulkopuolella olevia syrjäytyneitä, vaan meidän tulisi panostaa opiskelijaterveydenhuoltoon tulevina vuosina mahdollistaaksemme syrjäytyneiden nousu omille jaloilleen. Tämä mahdollistetaan esimerkiksi tarjoamalla enemmän psykologisia ja psykiatrisia palveluja. 

Panostaessamme nyt syrjäytyneiden elämänlaadun parantamiseen, unohtamatta ehkäiseviä toimenpiteitä (urheilu, ryhmäyttäminen ja koulutus), takaamme yhteiskunnalle terveydenhuollon säästöjä opiskelijan valmistumisen jälkeen.

Terveydenhuollossa on hyvä pitää esimerkillisenä moniongelmaisten yksilötason tukeminen niin, ettei koulun palvelut ja kunnalliset palvelut pomputa paikasta toiseen. Kun yhteistyö ja joustavuus terveydenhuoltopalveluista on mahdollista koulun ja kunnan välillä, voidaan olla varmoja, ettei esimerkiksi valmistuminen aiheuta välttämätöntä syrjäytymisen kuiluun tipahtamista. 

Ylläolevat mielipiteet ovat pääosin puheenjohtajan, eivätkä ilmennä opiskelijakunnan virallistamaa linjaa.